PuB 2 - PWA
80-58
(39-28)
PWA:lle kävi kuten NWA:lle aikanaan. Se hajosi. Mutta vasta ottelun jälkimmäisellä puoliskolla.
Tämä peräpään turbiinien kamppailu oli sikäli merkittävä, että voitolla toinen vahvistaisi asemiaan miesten eteläisen alueen 5. divisioonan C-lohkossa aika tavalla. Yhden voiton ja kolmen tappion joukkueet olivat avausjakson varsin tasaväkisiä, mutta jo toisella kymmenminuuttisella alkoi kotijoukkue näyttää, kuinka sitä palloa viedään urakkaluonteisesti syvälle häneen eli verkon perille.
Ensimmäinen kvartteri
Ottelua on pelattu 2 min 30 s. PuB:n pelaajista jo neljällä on tehtyjä pisteitä. Tämä enteilee hyvää. Voisiko tästä tulla matsi, jossa kaikki pöytäkirjan ukkelit pääsisivät pinnojen makuun? Voisi. Voisipa hyvinkin. Yleisöä on paikalla melkein saman verran kuin edustusjoukkueen peleissä - 15 - ja se ääntelehtii villisti, kun 20-15-tappioasemassa oleva PuB nousee jakson päätöshetkillä 20-20-tasatulokseen ensin Igor Jacovicin kakkosella ja sitten kapteeni Lasse Vuorisen viimeisen sekunnin kolmosella. Tunnelma on... kiihottava.
Toinen kvartteri
Punaportin Bluesin kakkonen rymistelee johtoon Iso Aapo Nuutisen kaksipisteisellä. Seuraavaksi Jacovic nakkaa tyylikkään kolmosen pussiin - sellaisen, josta jo sen hyppyhetkellä saattoi todeta: "Toi menee sisään." Uusi supertähti on syttynyt. Suosionosoituksista ei tule loppua. Tämä on Igorin peli. Tämä on Igorin maailma. Seuraavassa Antti Ruponen tarjoilee Jani "Sixten Postman" Postareffille herkkusyötön kaksipisteiseen aivan kuten mormonikaupungin jatsipoika Stockton postimieskollega Malonelle aikanaan. EIkä tälle himomuussaukselle tule loppua - nyt Jacovic painelee sisään kolmen äijän välistä kuin kunniakujaa, jyrää pelitilannekorin ineen (sanonta 1990-luvun Riihimäeltä) ja kuittaa vielä and-one-vapaaheiton nimiinsä kirjauttaen tilanteeksi 31-22 ja auraten latua hetken päästä vasemmalta PWA:n korille tanssahtelevalle SP "Räppi-Simo" Hakamäelle, joka näyttää Helsingin poitsuille oppikirjaesimerkin ensin puolustajaan kohdistuneesta askelharhautuksesta ja sitten tasapainoisesta hyppyheitosta, joka suhahtaa sukan läpi päästäen sen tutun kauniin äänen, sen suhahtavan sulosoinnun, jonka Lasse Vuorinen vielä kertaalleen varmuuden vuoksi toistaa - jotta puoliajalle siirryttäessä saataisiin korierosta mahdollisimman möygevä... Ja saatiinhan siitä; tilanteessa 39-28 kelpaa pitää hieman pidempi tauko ennen toisen ottelupuoliskon alkamista.
Kolmas kvartteri
Postareffin ja Vuorisen johdolla koriero pysyy läpi jakson sellaisena, ettei innokkaan kotiyleisön tarvitse turhia jännittää. "Minä haluaisin joskus nähdä tällä kentällä samassa viisikossa kolmikon Mikko "Lorenzo" Suumäki - Igor Jacovic - Jarkko Jokinen", toteaa Pasi Aalto kaihoisa katse silmissään, ja allekirjoittanut ei voi muuta kuin ryhtyä samanmieliseksi, sillä olisihan tuo troikka aikamoinen ilmestys - kuin Harlem Globetrotters vieraillessaan pääkaupungissamme 90-luvulla. Siinä pallo pyöri selän takaa, jalkojen välistä, yli ja ympäri nilkkojen, niskan ja soitteli kylkiluita ennen koriin johtavaa ranteen ojentavaa asettelua plus kyllä siinä varmaan naisiakin kaatui, kun pallotaiturit näyttivät ihmettelevälle suomalaisyleisölle, mitä kaikkea noilla pyöreillä poltseilla voikaan tehdä lähimpänä vertailukohtanaan ehkäpä kotijoukkueen kuulienkäsittelijä Jukka Hillo, joka hänkin ihasteli tämän kolmosjakson viimeistä hetkeä, jolla kapteeni Vuorinen puolestaan sai nahkaisen kouriinsa ja sinkosi sen taas kerran - yhden neljästä tässä ottelussa - kolmen pisteen arvoisesti keskelle rautarengasta. Nyt piste-eroa oli jo niin paljon, että ei sitä voi ihminen oikein edes ymmärtää. "No nyt on kova viisikko", sanoi PuB:n ex-valmentaja Pasi Aalto jossakin vaiheessa tätä kolmatta kymmenminuuttista, kun kentällinen nimeltä Hillo - Postareff - Ruponen - Jacovic - Joutsimo teki tuhojaan.
Neljäs kvartteri
Päätösneljännes alkoi varoituksella. Sen sai mustapaitainen PWA. "Syy: tuomitsijoiden arvosteleminen", linjasi Pekka Saros - ja vierailija vaikeni. PuB:n Postareff jatkoi koritalkoitaan ja Hillo duunasi jakson komeimman korin ajamalla sisuksiin vasemmalta. Hämeenkaaren valotaululla seisoi 63-53, eikä peli sittenkään vielä aivan selvä ollut, sillä PWA tapasi tempoa aikamoisiakin kirityksiä, mutta siinä vaiheessa, kun "Posta" kiskoi kymmenen pisteen eron viideksitoista, oli katsomosta käsin helppo lausua ex-pubilaisen Johannes Ijäksen kuolemattomat sanat: "Peli oli sillä kukko." Kun aikaa oli jäljellä 4.20, otettiin SP "4.20" Hakamäki kehiin, mutta eipä tuo 4.20 kummankaan joukkueen osalta enää mitään mullistavia oivalluksia tarjonnut, mitä nyt sentteri Postareff kierteli kummassakin kenttäpäädyssä pisteitä tehtailemassa (74-54!) ja levypalloja poimimassa... Oikeastaan loppuvihellystä tässä enää vain odoteltiin, joka sitten tulikin, kun eroa oli ehtinyt kertyä jo ne kuuluisat "jotain 20". Summa summarum: kotijoukkueesta 10 jarmoa pisteille, joukkueelta kauden paras peli ja arvokas, psykologisesti tärkeä päänahka myös tämän artikkelin kuvituksessa kitaraa soittavalle valmentajalle Petu Mattilalle, joka piti pakettinsa kasassa alkuvihellyksestä hamaan päätökseen.
PuB:n pistemiehet:
Sixten Postman Postareff 23, Lasse Vuorinen 16, Igor Jacovic 10, Matti Heikka 7, Antti Joutsimo 6, Antti Ruponen 4, Jukka Hillo 4, Simo Hakamäki 4, Kaius Karja 4, Aapo Nuutinen 2 ja Reima Salomaa 0.
Lainaukset:
"Virheitä jo vuodesta -61!"
-Pekka Saros
"On hyvä preesens."
-Pasi Aalto
 |
| Let's go, Pupiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii! |
